Nyt on taas kaikkea tapahtunu. Miettisin tosin, etten kirjota tänne enää mutta tässä sitä taas ollaan.
Nyt siitä on jo vuosi, kun muutin omaan asuntoon. Kaikenlaista sotaa on naapureiden kanssa taisteltu, mutta on tässä hyviäkin puolia. Se oma rauha!
Oma kämppä, omat kalusteet, oma sänky ja oma suihku!
Aivan parast.
Mulle tuli koirakin, kääpiömäyräkoira Olivia.
Pelkäsin pentuvaihetta tosi paljon, ja luulin etten pärjää koiran kanssa. Ei se loppujen lopuksi ollutkaan niin vaikeaa, kun sai apua ystäviltä.
Olivia on pian 7kk vanha, ja meillä yhteiselo sujuu kuin rasvattu.
Lunta ei jouluna näkynyt, mutta sen jälkeen tosin tuli sit iha reippaasti.
Kerkesi se sulaa pois jo muutamaan otteeseen, mutta lisää vain satoi. Ja niin sataa tälläkin hetkellä.
Hassua lukea noita vanhoja tekstejä, joissa oon enimmäkseen kirjoittanut siitä miten kamalaa on olla sinkku ja muuta mussutusta. Ei se oo kamalaa, kyl siihen tottuu. On siinä hyviäkin puolia!
Syksyllä kuoro lähtee Lapin kiertueelle, ensi vuonna Saksaan ja Britteihin. Loppu huipennus on matka Australiaan 2018! En malta odottaa.
Olin töissä muutaman kuukauden yhdessä tehtaan myymälässä, kala kauppiaana. Oli kiva kokemus, joulusesonki oli kyllä tosi raskas.
Sain vihdoinkin oman auton. Fiat Punto. Ei mikään hirmu kallis tai hohdokas, mutta mulle se on just sopiva. Ristin sen nimeksi ''Pikku-Puolukka''. Kyllä, nimeän autoni.
Vietnam oli mahtava! Täytyy lähteä joskus uudestaan.
Kummipojan nimeksi tuli Noel. Hän on jo 1v, ja iso poika ! <3
Ei kai tässä muuta. Katsotaan taas millon kirjoittelen tänne, jos kirjoittelen.
