Terve terve kermaperseet! Miten mul o menny?
- No tässä se, ku kipeenä ollu jo jonki aikaa, keuhkot huutaa hoosiannaa ja työssäoppimispaikka uupuu edellee. Olin siel wäiskis sen pari viikkoo, kunnes sain tarpeekseni siitä, et mä en saanu tehä mitää ja mua haukuttii tyhmäks.
Aivastelen nykyää koko aja, ja kuten sanoin tolle yhel mu kaveril, et aina ku tommone KUSIPÄÄ mamu kävelee ohi, ni aivastan. Ehkä oon allergine niille!
Nyt yritin soittaa Turunlinnaa, jos sielt sais sen paika. Toivotaan et saan, koska mä en ainakaa jaksa enää soitella ja juosta kaikkii paikkoi läpi kokoaja. OKOK Turunlinnas vissii kummittelee, mut paskon sit housuuni siel keittiös, ei kukaa huomaa.
Nyt on sit kupit ja kipot täynnä mun räkää, koska no.. en tiiä. Lopetin polttamise, ja oon ollu jo 3 päivää ilma. Täst se lähtee ! Ehkä tä o sivuoire tupakast.. Tekee kyl iha sikana mieli, mut silti, en haluu enää pilata mu keuhkoja tommosee. Ehkä joskus sillo tällö voi 1 ottaa, mut en enempää.
Nyt kyl aijon olla sen ainaki 3kk ilman. YRITÄN.
No mut, otan puolen tunnin tirsat, ja sit pitää taas soitella noille työssäoppimispaikkahemmoleille :)
(vittu ku yskiminen sattuu :o )
ps. Samulin pitäs ampuu ittensä ja ottaa oravan dikkiä suuhun. Kiitos.
xoxo Niina
Being hurt by someone whom you love is the worst thing that can happen to a person. If you love someone and your beloved hurts you, then you will be left broken, dejected and depressed. It really hurts you to the core, when your beloved hurts you in some or the other way. The worst way in which your beloved can possibly hurt is when your beloved calls it quits and ends the relationship. A broken relationship is very hard to erase from one’s mind and very difficult to deal with. One finds it hard to come over the memories of a broken relationship which was one going great guns. Being hurt by someone you love is something that you cannot easily deal with. It is difficult to get over the wounds of the heart. The only option you have is to nurse your wounds and let them heal with time. Time is perhaps the best healer. In the words of Daphne Rae, ''I have found the paradox, that if you love until it hurts, there can be no more hurt, only more love.''
no kisses and no hugs
Niina
Itelle tulee joskus semmone vaihe, ku miettii, miten tietyt ihmiset kohtelee sua vääri. En mäkää kaipaa minkäälaist erityiskohteluu, siis punasta mattoo joka paikas mis kävelen, vaan semmosta, ku tavallist ihmist kohdellaa. Okei, ehkä mäki kohtelen muita joskus huonosti, mut kyl mä pyydän aina anteeks, koska jos kaikki tietäis mitä kaikkee mulle olis sattunu, ne tietäis miks oon tämmöne..
Kaikki pienet asiat, mitä toisille on tehty, muuttaa ihmistä. En ehkä oo täydelline, mut oon erityine omal taval, koska kukaan muu ei oo samanlaine ku mä.
Joskus aattelee näit asioi, et miks oon tämmöne, miks käyttäydyn just tällee, miks en kelpaa?
Ehkä kelpaanki jollekki, mut en mä aijo muuttua, muuttaa itteeni sen takia, et löytäisin ihmise, joka oikeesti välittää, eikä anna odottaa liian kaua, ja sit myöhemmi kerrotaa, et.. ei oo ollukkaa mitää tunteit koskaa. Ehkä alkuvaihees, mut ku nähdään mimmone toine on, sit se vaa jää siihe.
Joskus, ku se aurinko paistais muidenki kohdal, ku niide, joilla asiat on hyvi. Rahaa riittää, on kuuluisa, asuu isossa talossa, paljon kaikkea, mut vähiten niillä on niitä oikeita ystäviä..
Kyl mullaki ystäviä on, mut en mä silti osaa luottaa kaikkiin samalla tavalla ku joihinki. Hädin tuskin pystyn luottamaan kehenkää, koska luottamus pitää ansaita..
Jos sais kehitellä oman maailma, siel ihmiset ei vihais toisiaan, vaan antais anteeks pienistäki jutuista. Aina ei tartte anteeks antaa, mut kunha ei olis minkäälaist kiusaamist tai henkist semmost.. Tiedän monii ihmisii, jotka joutunu osastolle sen takia, koska niitä on kiusattu. Joidenki hermot ei sitä vaan kestä. Sekin on kiusaamista, että valehtelee. Mä vihaan valehtelua ylikaiken, koska joudun kärsimään siitä melkein joka päivä. Siks oon itekki oppinu olee varovaine.. En ehkä päästä ihmisiä niin lähelle, mut yritän aina. Vaik se ei näy aina päältäpäin, välil saatan itkee sisältpäi.. Voin näyttää tosi iloiselta ja ''normaalilta'', mut en aina oikeesti oo. En uskalla kertoo mun huolii kellekkää, koska jotenki ite sitä pelkää, et saa tosi paljo huonoo palautet siitä, jos on sanonu '' mul on tosi ankee olo nyt ''.
Onhan sitäki kokeiltu, mut en mä aina saa mitään kunnon vastausta siihenkää.. Ehkä semmost ''mm'', '' joo okei'', ''selviitsä?''. Miks ei koskaa tulla vaiks halaamaan, ihan vaan huvin vuoks, koska seki oikeesti auttaa. Jos näkee edes parin sekunnin ajan, et nyt asiat ei oo oikeesti hyvi, ni halais vaa, eikä kysyis mitää.
Joskus toivon itekki, et osaisin lentää. Lentäisin korkeelle, jossa ei olis ketää joka masentais päivää enempää.. Siel istuis pilven pääl kattelemas auringolaskuu ja antais tuulen kuiskata korvaa ja hyväillä hiuksii. Joskus, ku sais sen oman paikan, jossa sais vaan rauhottuu muusta maailmast. Sit joskus, ku oppii luottamaan tiettyyn ihmisee, ja vois jopa elää vanhaks sen kans, veis sen sinne paikkaa. Siel istumas vaan, eikä tarttis miettii mitä siel alhaal tapahtuis. Sais vaa leijailla siel ku lehti veden pinnal. Nousta siitä liitämää ja lentää auringo säteide kans kilpaa. Illalla näkis tähtiä ja laskee pilven päält tähdenlentoi. Revontulet, tähdenlennot, kuunvalo. Kaikki noi. Ne saa ihmisen rauhottumaa hetkeks, ja antais ajatuste lentää vapaasti. Ei antais minkää tai kenenkää häiritä niide kulkuu. Ne vaan liitelis ja leijailis itteksee, ja kaikki huonot ajatukset pysyis poissa sen hetken ajan. Pilvet olis ku hattaraa, ja sais nukahtaa niide pääl. Mut se paikka.. Se olis erityine, kaikille niille, jotka kaipaa sitä omaa rauhaa, edes välillä.
Ei olis ketää kiusaamas, sanomas kaikest mitä teet vääri. Ei olis ketää joka sanois sulle joka päivä siitä, kui huono ihmine oot. Siel olisit vaan sinä ite, luonnon kans. Siel perhoset tanssis valssii aina, samalla ku muistelet niitä huolettomia lapsuuden aikoja. Ei ollu ketää murtamas sydäntäs, ketään viemäs pois sulta kaikkea mitä sulla on, ei ollu ketää, joka satuttais sua yhtään millään sanoilla tai teoilla. Vain sinä.
Siel saisit alottaa aina uuden päivän, iloisena ja.. Ilman huonoja ajatuksia. Hyräilis ittekseen jotain kivaa melodiaa ja liitelis siel lintujen kans huolettomana.
Se paikka.. Se olis ainaki mun unelma.
Tais ajatus hiukan lentää.. No mut, kiva jos jaksoit lukea loppuun asti.
Mut täytyy kuitenki muistaa se, et ihmiset ei oo sitä mitä päältäpäin näyttää. Joskus joku ei vaan uskalla avautua, ja sen takia moni ihminen on sulkeutunu. Pieni hymy riittää pelastamaan hankalimmanki päivän. Edes se pieni hymy..
xoxo Niina
Ps. Samuli Koskinen on höperöapina joka istuu Rassen luona dataamas :)
