perjantai 27. joulukuuta 2013

Socialist

"Tekstin sisältö".
Oon yrittäny tosiaan kirjoittaa jotain järkevää jo tunnin verran, tuossa on kaikki mitä olen saanut aikaiseks. Tekstin sisältö.

Joulu meni kohtalaisen hyvin, tosin niin huono sää, ei ollu joulumieltä. Mut oli niin ihana nähdä niide pienten laste ilmeet, ku pääsi repimään lahjapapereita. Se kaikki tunne, mitä siinä oli ilmassa, oli oikeesti ihan taianomasta.
Ruoka oli tosi hyvää, näin vanhaa ystävääki aattona.
Mut kaikelisäks, oon pitäny linjat kunnos, en oo lihonnu yhtää joulun aikana!

Mimmosii uudenvuodelupauksia teil on?
Mä lopetan polttamisen, alan kuntoilee ja keskittyy elämään täysillä! :)

Mut yks asia askarruttaa.
Jos on täytyny satuttaa, miksi tulla nyt nuolemaan haavoja? Haavat on arpeutunu jo aikoja sitten, älä revi arpia auki, vaan anna haavojen parantua itse.

Nykyää, mä nautin enemmä yksinolosta, ku sosiaalisista tilanteista. Ei tarvitse murehtia mistään.
Kun mietityttää menee sängylle ja katsoo ulos. Sitä miten tuuli heiluttaa puiden oksia, pudottaa niiden lehtiä ja sitä miten pilvet peittävät taivaan. Mielessä ei kulje muu kuin se olennainen, oma hyvinvointi.
Ei oo ketää satuttamassa henkisesti eikä fyysisesti.
Kukaan ei tuomitse.
Sulle ei sanota mitä teet, mitä pitäisi tehdä tai missä pitäisi olla.
Kunhan vain olet.

Vaikka telkkari huutaa taustalla, tappelevat lapset alakerrassa, koira oven takana, mikään niistä ei silti häiritse.
Sillä täällä ei ole muita kuin minä.
Minun päässäni.

Mut pistän kuvia ku kerkeen!

xo ninni ox ♡

tiistai 17. joulukuuta 2013

Tiedätkö tunteen, kun muiden mielestä sinun pitäisi venyä joka paikkaan?

Tänää aamulla oli ihana herätä vähän myöhemmin kuin normaalisti. Noustuani, kävelin alakertaan. Ihmettelin tosin,  miten koirani oli rämpännyt alakerrasta minun sänkyyni, melkein 10 kertaa 10 minuutin sisällä. Nooh, kun silmät solmussa kävelin olohuoneeseen, en tosin katsonut mihin kuljin. Tunsin jonkin limaisen litistyvän jalkani alle, ja tulevan varpaideni välistä.
Tietenkin tuo koira oli paskantanut lattialle, ja minä tietenkin olin astunut sen päälle. Hyvää huomenta maailma, jotenkin osasin odottaa tätä.

Kouluun menin 11, ja täällä minä vielä painan duunia 18 asti. Sen jälkeen sitten laulu harjoituksiin ja sieltä sitten VPK-joulujuhliin. En millään jaksaisi, olen nyt jo ihan puhki.
Voisiko joku muu mennä ja venyä mun puolesta joka paikkaan?

Tarvitsen unta.

xo ninni ox

maanantai 16. joulukuuta 2013

Menetetyille rakkaille.

Ajattelin raapustaa pienen runon tähän, kaikille teille, jotka olette menettäneet jonkun rakkaan elämästänne. Mun rakas kuoli edellis syksyllä, silti ikävä on tosi suuri.

"Pienen hetken, sain tuntea lämpösi.
Sen pienen hetken, olin kerrankin seurassasi.
Rakkaani olet aina mulle, silti mietin, mitä olisin voinut antaa enemmän sulle?
Jos olin yksinäinen, tulit viereeni, ystäväinen.
Opetit minulle rakkautta, huolenpitoa, vastuuta.
Joskus tuumin, miksi elän ilman kaipuuta?
Maasta sinä tulet, ja maahan sinä menet.
Elämä ei anna vihjeitä, vaan lähettää sinulta rakkauskirjeitä.
Olet elämäni rakkain muisto, on taivaassa sinulla viherpuisto.
Juoksentelet onnessasi, odottaen innoissasi.
Kun minun aikana koittaa, minulle taivaan kellot soittaa.
Odotat sielä, mutta en tule vielä.
Vanhuuteni vuoteella, odotat minua vaikka sateella.
Kaipuu meillä samanlainen, on jokaisella ainainen.
Emme sano hyvästejä, emme vaivu epätoivoon.
Olemme vahvoja, enkä siis heitä muistoasi kaivoon.
Tulen pian, rakas kultainen.
On sielusi, ruumiisi ja muistosi meille ainainen. "

Elämä on välillä rankkaa, mutta älkää luovuttako. Jaksakaa jatkaa, koska tapaatte rakkaanne vielä joskus.

Hyvää joulun odotusta.

xo ninni ox

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Lyhyesti!

Moi taas! Vähän on ollut taukoa, mutta kukapa sitä jaksaa jokapäivä kirjoitella. Lyhyesti →

Kaveri täytti 18, ihan sika hauska ilta oli pitkästä aikaa, kiitos kaikille ja onnea Janina!

Kolmannen inssin jälkeen, mä vihdoin sain sen ajoluvan! Wuhuuu minä!

Helmikuussa on äidin siskon 50 v. synttärit,  ja mä todennäköisesti teen ruoat sinne.
→ Äidin sisko kasvattaa Saksanpaimenkoiria, ja yks niistä saa toivon mukaan tammikuussa pentuja, ja mä saan siitä sitten omakseni yhden! 
Tietenkin maksan sen, mutta oon iha sika innoissani, jos saisin semmoisen pienen palleron.

Koulussa menee miten menee, kotona vähän sama juttu mut kaikista eniten odottelen joulua.

Vaihdoin mun liittymän, koska ei toivotut ihmiset soittaa mulle jatkuvasti.  Tietenki nyt sitten ostin semmoisen paketin, jossa on rajaton netti ja 5000min /5000 txt. Hyvästi prepaid!

Olin eilen koiravahtina, ja öö öö öö mitäs muuta?

Ei kai mitää kummempia. Täsä nyt näin lyhyesti kerrottuna kaikki suurimmat asiat.

Kiitos hei! ♡

xo ninni ox

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Let me live that fantasy.

Hei vain hei! Tein tosiaan Facebookkiin tämmösen pienimuotoisen sivun mun blogista, en minkään mainonnan takia, mut helpompi sit kaikkien sieltä kattoo jos on uutta juttua tullu, ku mennä mun sivulle ja missata sit kaikki.

www.facebook.com/niinakatariinaa

Täytyypäs nostaa kissa sitten heti pöydälle. En ole mikään ahkera kirjoittaja, mutta yritän parhaani mukaan kirjoittaa asioista, joihin te mussukat ja karvapallerot voitte samaistua.

Kävipä tässä hassusti. Olen todennut nyt hyvin pitkän ajan jo sitä, että en ole kenenkään kanssa valmis yhtään mihinkään ''suhteeseen'' vai mikskä niitä kahliutumisia kutsutaa.
Mutta nyt kun en todellakaan jaksaisi kuluttaa aikaani muuhun kuin urani löytämiseen ja sen kohentamiseen, niitä miehiä tulee ja tulee ovista ja ikkunoista.
'' Hei, oot tosi seksikäs. Lähtisiksä kahville? Tulisiks meille pitää hauskaa? 
Vaikutat tosi mukavalt ja tullaa hyvi juttuu''
--> Joo niin tullaan juttuun, koska en ole kusipää. Korostan, että sanalla kusipää tarkoitan niitä ihmisiä, jotka katsovat vain ulkokuorta. Mä tiedän että jokaisesta meistä löytyy edes hiukkanen hyvää, vaikka muuten olisi sysimusta sisältä. 
Kusipäät eivät kuuntele, vaan tuomitsee ulkonäön ja ensimmäisen vaikutelman perusteella. 
Miettikää miten moni jäisi yksin, jos jokainen tuomitsee ensivaikutelman jälkeen?
Tosiaan, tiedättekö miten moni on yksinäinen? Liian moni. 
Älkää siis tuomitko ihmisiä, ennen kun näätte heidä sisimpäänsä.
Kaikki ne jotka istuvat koulussa yksin, työpaikan ruokatunnilla ilman juttuseuraa, ja ne joilla ei oikeesti ole ketään vaan koska ovat omanlaisia, miettikää ittenne siinä tilanteessa.
Esimerkiks mä. 
Rakastan ylikaiken höpöttämistä ihan mistä asiasta vaan, kunha joku jaksais kuunnella. Siks mä ylipäätää aloin kirjottaa tätä blogii. Saa omat ajatukset kasaa, ja sit keskustella niist ihmiste kans, jotka ajattelee samoja asioita. Koulussa mullaki vaan yks kaveri jolle juttelen, ja harva se päivä kun hänkään ei jaksa ilmestyä kouluun, istun siellä yksin. Eli hyvin usein.

Mutta tosiaan, kaikki te sinkkumiehet (+ varatut,  kihlatut, avoliitossa olevat, naimisista puhumattakaan, ja muut sekarotuset) mä olen aina askeleen edellä teitä,  enkä millään tavoin ole kiinnostunut teidän yhden illan helpotus sessioista tai laastarina olemisesta. Jos laastaria kaipaatte, menkää kauppaa ja ostakaa paketillinen niitä. Naiset ei todellakaan ole laastareita. 

Joten, asiasta toiseen. 
Mulla oli inssi, joka kusi siihen, kun ajoin vastaantulijoiden kaistalle. 
Mulla oli toinen inssi, joka tosiaan tuli yllätyksenä. Ensimmäisenä sanottiin että mennään ajotunnille. No normaalisti menin ajelemaan tunniksi, koska tutkinnon vastaanottaja niin määräsi. 
Kun tunti loppui, mulle todettiin että "let's mennää katsastuskonttorille".
No en mä ollu varautunu moisee, joten en ollu kerenny stressaamaan asiasta.
Ajettiin konttorille, ja sitte piti maksaa se inssi. 
No arvatkaas kuka ei ottanu rahaa mukaan?
Juu näin on, minä.
Nooooo ajo-opettaja totesi, että tämä maksaa sen, jotta saadaan inssi pois alta. Tosiaan, jouduin sen sitten maksamaan hänelle takaisin, olisi hän voinut sen maksaa mulle iha huvikseenkin! 
Mutta kumminkin, sekin sitten kusi,  vissiin siihen, etten osaa noita ryhmittäytymisryhmittymisiä kunnolla. Käännyin väärältä kaistalta väärälle kaistalle, vastaanottajan mielestä. 
En mielestäni kyllä tehnyt väärin, mutta samapa tuo. Parempi uskoa heitä, joilla se kortti on.
No mulle määrättiin yksi lisätunti, joka on ensi keskiviikkona. Sitä odotellessa,  että meneeköhän auto seuraavaksi ojaan.

Mietinpä tässä, että Iltalehti ja muu media hehkuttaa siitä, miten Lapissa on rikottu jo ennätyspakkaset.
Rikkokaa mun puolesta kuulkaas vaikka ikkunoita, mut johan on perhana ku sitä lunta ei tänne tule. Helvetin kylmä kyllä, mutta missä meidän lumi on? 

MA TAHTOO RAKENTAA LUMIKURPA MINU TAKAPIHALE!

Ensiviikolla 3 koetta, varmaa pitää niihinkin alkaa lukemaan kunnolla. 
Koulussa ihmiset lintsaa niin paljon ku kerkeää, ja silti pääsee ku koira veräjästä. Että semmone voi ottaa päähän. Odotan innolla sitä päivää, ku puolet luokasta ei pääsekkää luokaltaan. Kukas sillo nauraa?

Tässä kun välillä on ollut vähän tylsää,  luin yhden mahtavan artikkelin. 
Joka vuosi yhä useampi mies (miks ei naisetkin? ) yhtyy Movemberiin. 
Elikkä ajelee viiksensä marraskuun ensimmäisenä päivänä, ja antaa niiden kasvaa viimeiseen päivään asti. Jotenkin tämä tukee joitain syöpäjuttuja, en tarkemmin muista. 
Tosiaan! 
Jotkut naiset ovat kehittäneet samantapaisen tapahtuman. 
Tämä tosiaan alkaa Joulukuussa, joten se on nimitetty sen mukaan. 
December.
Tämä ei koske naisten viiksiä, vaan heidän häpykarvojen ajelua. 
Tosi moni tahtoo näyttää tukensa,  niin kuin miehet Movemberin avulla, joten joku keksi, että naiset pitävät Decemberin. 
En tiedä, onko se niin viisasta, mutta mikäs siinä jos tahtoo osoittaa tukensa jättämällä sademetsän housuihin, jotta miehet pääsevät lätkimään niitä gorilloja sieltä sademetsästä. 
Elikkä jos teki naiset sielä ympäri maailmaa haluatte yhtyä samaan kun miehet Movemberissa, älkää ajelko häpykarvojanne :D !
Voi voi sitä rutinaa, kun se vaikuttaakin jo johonkin muuhun puuhaan ja siitä sitten rutistaan.
No mutta tukee ken tahtoo. Siinä vaihtoehto Movemberille.

Ehkä mä jatkan kirjottamista joku toinen päivä, ku mulle rutistaan tekstien pituudesta, mutta mäpä vastaan teille kaikille,  jopa niille, joiden mielessä kävi pienimuotoinen rutina;
Jos et jaksa lukea, älä lue. 
Tämä ei ole iltasatusi, vaan minun ajatukseni. 

Mutta menkääs kaikki pikku jaloillanne kertomaan muillekki, mite hyvää tekstiä multa syntyy, ja ideoita + mietteitä saa Facebookissa jakaa mulle.

xo ninni ox 

TÄNÄÄN SE ALKOI!

Tätä oon taas odottanu. Rakastan joulukuuta ylikaike, ja kun tulis vielä lunta, kaikki olis täydellistä! Se kaikki romantiikka ja yhdessä olo, se vaan on vuosi vuodelta ihanampaa! Se mite pienemmät tulee esittelemään joululahjojansa innoissaan, se liikuttaa.
Tietenkää joulun ideana ei ole ne lahjat ja muut, vaan se iloisuus ja onnelliseksi tekeminen.

Rakastan joululauluja ylikaiken! Ensimmäiset pari viikkoo :D
No tänään aukes jouluradio, 93.8 taajuudella.
Kuuntelen sitä joka vuos, ja aamuisi kouluu matkates, kuulokkeet korviin ja radio pääl.

Joulun pitäis ol rakkaude aikaa. Rakkaut ja romanttisii yllätyksii. Koristeluita, jouluruokia, lahjojen ostamist, piparkakkutaloja ja pipareita! Glögiä ja askarteluja.. Meen aivan kananlihal.

Mä en millää jaksais odottaa joululahjojen paketoimista ja niide piilottamista kuusen alle!

Nytki mulla soi jouluradio taustal, täst tosiaa puuttuu vaa lumi pihalta ja tonttulakki päästä.

Rakastan joulua, jopa enemmän ku kesää.

Mutjoo tosissaa, söin ekaa kertaa elämässäni strutsia ja antilooppia! Strutsi oli aivan ihanaa mut antilooppi vähemmä. Sanoisinko, turhan medium, jopa medium - - .

Vähä ollu syysmasennusta ilmassa,  mut onneks se on ohimenevää.

Mu ystäväki täyttää 18 perjantaina, jote uudet pippalot tiedossa. Tässä on se huono puoli, että mä oon täyttäny jo alkuvuodesta. Baarissa käymine on jo niin lame. Not interested.

Mut puspus toivottavasti teki odotatte joulua! Laitan kuvii lahjashoppailuist ku niit tulee! ♡

xo ninni ox