Hei ja tervetuloa!
Tässäpä uusi ulkoasu mun blogiin. Nyt sai kesäset kuvat väistyä, koska tänä aamuna seisoin räntäsateessa bussipysäkillä. Mun harmikseni, pysäkillä ei ollut katosta. Pelkkä tolppa ja tyytymättömät ihmiset.
I hope you like it!
Mulla on hyvin paljon uutisia teille ahkerille jotka luette mun blogia!
Voin vaan suoraan alkaa luettelemaan niitä, turha tässä on jaaritella heti näin alussa.
Olen virallisesti lopettanut tupakan polton. Tänään tuli siis 5. päivä täyteen. Hauskinta tässä on se, että luulin etten pysty siihen, vain koska kaikki muutkin polttavat. Osasyynä oli myös se, että en uskonut itseeni. Liian ikävän darran jälkeen ei tehnyt mieli tupakkaa, joten päätin sitten lopettaa kertaheitolla. Selvennän sen verran vielä, koska sitä on usein kysytty tässä nyt viimeaikoina, että olen lopettanut sen IHAN KOKONAAN. Eli se ei siis tarkoita että viihteellä tai viikonloppuisin aijon polttaa yhtään syöpäkäärylettä. Tietenkin ajattelette, että varmasti tuo polttaa kun on juonut tai vähänkin sekaisin. Mutta näin ei valitettavasti ole. Olen hyvin selvä, jopa silloinkin kun nautin alkomahoolia. Ymmärrän tilanteet täysin, vaikka en käyttäytyisi niiden mukaan. Mutta osaan kyllä hillitä tuota tupakan kanssa seurustelua. Joten kaikki tuhkakupit, pysykää kaukana musta, tämä on helvetin vaikea missiöni, mutta mä aijon onnistua siinä.
Olen miesvapaa ihminen, ei siis kiinnosta suhteet kenenkään kanssa. En siis myöskään aio kenenkään sänkyyn hypätä, kenenkään kanssa puuhailla mitään eikä varsinkaan plääneis ei oo ajautua suhteeseen. Päämääräni on valmistua koulusta, ilman että minkään näköinen tai kokoinen mies on siinä siis häiritsemässä. Ja taaaas sitä sitten mietitte, '' mitäköhän tuo akka horisee taas, ihme tekstiä! '' . Juu näin on! Mutta tämä on ja pitää. Vaikka itse Leonardo Di Caprio tulisi kosimaan, en suostuisi, koska olen raatanut niin kovin näiden papereiden eteen, joten en anna kenenkään pilata sitä mahdollisuutta että saisin ammattipaperini.
Pakko tämän kaiken synkkyyden keskellä kertoa, että IHANAA IHANAA ETTÄ JOTKUT OIKEASTI LUKEVAT MUN TEKSTEJÄ JA PIRISTYVÄT/INSPIROITUVAT NIISTÄ! Täältä tai Facebookista.
Mulla siis on julkinen profiili, jota voi halutessaan käydä kurkkaamassa. En nyt mainostele itteeni täs yhtää enempää, mut Facebookissa sain tosiaan viestiä, että piristän monen huonoa päivää mun typerillä päivityksillä, tai tyhmillä teoilla. No, niiden tarkoitus onki tavallaan piristää muita ihmisiä, ja pistää ne miettimää, ettei elämä olekkaan niin vakavaa.
Olen hyvin rauhallinen ihminen, toisinaan, mutta koulussa en siedä sitä sitten yhtään, että ihmiset jotka eivät panosta opiskeluun sitten lainkaan, tulevat tunneille ja kuluttavat aikaansa paskan jauhamiseen ja muuhun tosi ärsyttävään, kovaääniseen ja vittumaiseen rutinaan kuin opiskeluun. Anteeksi karu kielenkäyttöni näin etukäteen, mutta MINKÄ HELVETIN TAKIA TE IDIOOTIT KÄYTTE KOULUA, JOS TEIDÄN TARKOITUKSENNE SIELLÄ ON VAIN VITTUILLA MUILLE JA HÄIRITÄ MUIDEN OPISKELUA KUIN KÄYTTÄÄ SE AIKA OPISKELUUN, JOTTA SAISITTE PAPERIT JOSKUS KÄTEEN? Tosiasioita tässä mä vaan kirjotan, ihmetyttää välillä, miten jotkut ihmiset ovat saaneet jatkaa näinkin kauan koulussa, kun eivät edes vaivaudu kouluun tulemaan. Jos ja kun vaivautuvat, tulevat sitten aukomaan turpaansa, pilaamaan sen hetken rauhallisuuden jonka jokainen OIKEA OPISKELIJA ANSAITSEE. En todellakaan ole itse ollut mikään unelmaoppilas, mutta tämän kyseisen luokanvaihdoksen jälkeen olen asettunut itse siihen '' tunnollisen opiskelijan rooliin'', niin näen nyt miten asiat oikeasti ovat. Ne ihmiset jotka pälättävät ja kuvittelevat joidenkin olevan hetkellisesti jotenkin hauskoja, tässä infoa teille; ETTE OLE. Olette vain joukko säälittäviä toisten päivän pilaavia surkimuksia, jos kuvittelette että hetkellisesti opettajalle vittuilu ja suunsoitto muille saisi jonkun blondin bimbon ihastuvan teihin helpommin. Ei todellakaan saa. Ja te kaikki blondit ( ja myös muun väriset rusakot), jos annatte näiden nössöjen uida housuihinne tämän avulla, pilaatte tulevaisuutenne 100% varmuudella.
Koulussa menee suht hyvin
(Lukuunottamatta äskeisestä kohdasta poimittuja häiriötekijöitä). Saan hyviä numeroita, alan saamaan pikkuhiljaa kaiken korvattua ja olen kasvanut fyysisesti myös henkisesti ihmisenä. Olen oppinut arvostamaan tiettyjä ihmisiä. Esimerkiksi äitiäni. Äitini on tietenkin roolimallini. Ilman hänen kasvatustaan, en olisi nyt kirjoittamassa suoraa puhetta johonkin nettiin, jota kouraallinen ihmisiä lukee. No mutta kumminkin, olen oppinut ymmärtämään paremmin myös muitakin kuin itseäni.
Rakkaus taas on pelkkää ajanhukkaa. Mielestäni kaikkien pitäisi pienten ihastustensa takaata alkaa keskittymään omaan kehitykseen ja parannukseen. Jokainen ihastuu joskus, mutta jokaista satutetaan ainakin kerran. Mun aikasemmista päivityksistä, joissa olen rutissut rakkaudesta ihan pilvissä asti, ovat pelkkää paskaa. Älkää uskoko mitään mitä teille sanotaan, jättäkää miehet omaan arvoonsa ja lakatkaa odottamasta sitä unelmien prinssiä. Sitä ei näillä näkymin tule. ''Tottakai se tulee!''. Tulee tulee, kun lakkaat odottamasta. Älä turhaan metsästä, älä turhaan laita nettiin hakemuksia poika/tyttöystävästä, älä rakastu tuntemattomiin ihmisiin, äläkä missään nimessä kiinny kehenkään. Rakkaus on bitch kun se vain haluaa, joten anna olla suosiolla.
Ei kai mun pitäny mistää muusta asiasta rutista tuohon listaan, piti varmasti sadasta muusta, mutta ei nyt vain tule mieleen.
Olin työharjottelussa tuollaiset 5 viikkoa Koulukadun Abc:lla Turussa. Alussa motivaatio karkasi käsistä, ja sen jälkeen se ei enää pysynyt käsissä. Ensimmäiset viikot ovat aina pahimpia harjoittelijoiden silmissä, koska ei tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä, ja kun olet tietämätön, sinut pistetään tiskaamaan. Niin se meni tuollakin.
VÄÄRIN!
Heti kun en tiennyt mitä pitäisi tehdä, miten teen ja mitä teen, minua käskytettiin tekemään ruokaa, jotten seisoskelisi siellä sormet suussa ja odottaen jonkinlaista tehtävää. Työntekijät olivat aivan mahtavia, ruokaa sain tehdä yllinkyllin ja kaikenlisäksi, sain tehdä melkein mitä vain päivittäin lounaakseni. Salaattia, pizzaa, nugetteja, lounaspöydästä ruokaa ja milloin mitäkin.
Minulle oltiin välillä tosi ankaria, mutta silti opettavaisia. Opin tosi paljon kaikkea; nopeutta, annosten sisällöstä ja lautas-annoksien periaatteista, pizzan pyörittämistä + täyttämistä ja tietenkin tiskaamista. Tiskissä oli mukava olla, koska siellä sai olla omassa rauhassa ja tehdä asioita omaan tahtiin.
Se oli vain jotenkin tän hetkisen elämäni käännekohta. Opin paljon itsestäni ja ihmisistä senkin edestä. Nyt ymmärrän miksi työharjoitteluita pidetään. Nämä olivat opettavimmat 5 viikkoa mitä mulla on ollut ikinä. Jokaisella tietenkin on oikeus huonoihin päiviin, mutta yhdestä huonosta tuli aina 2 hyvää takaisinpäin joko asiakkailta, tai muulta henkilökunnalta.
Tälläinen lyhyt ja ytimekäs kommentointi työharjoittelujaksolta! Kiitos paljon teille, HÖLÖKUNTA! Jos vaan satutte tätä lukemaan.
Jotenkin rasittavaa kun ängen kaiken samaan pakettiin, kun en ole kerennyt kirjoittelemaan? Njääh, eipä se oikein mua haittaa, tai edes henkilökohtaisesti kiinnosta. Kirjotan tätä itteäni varten, mut onhan se toisinaan mukavaa ja ihanaaki ku jotkut teistä lukeeki tätä, ja jakaa nä kaikki ajatukset.
Ehkä tässä on teille vähäksi aikaa miettimistä, pistänpä vielä pari kuvaa koulusta ja kaikesta oleellisesti paskasta aiheesta.
Mut joulu tulee pia, ja te tiiätte mitä se tarkottaa!
I don't like it..... I love it ;) - anyway I'm gay
VastaaPoistaAlright.
Poista