Ajattelin raapustaa pienen runon tähän, kaikille teille, jotka olette menettäneet jonkun rakkaan elämästänne. Mun rakas kuoli edellis syksyllä, silti ikävä on tosi suuri.
"Pienen hetken, sain tuntea lämpösi.
Sen pienen hetken, olin kerrankin seurassasi.
Rakkaani olet aina mulle, silti mietin, mitä olisin voinut antaa enemmän sulle?
Jos olin yksinäinen, tulit viereeni, ystäväinen.
Opetit minulle rakkautta, huolenpitoa, vastuuta.
Joskus tuumin, miksi elän ilman kaipuuta?
Maasta sinä tulet, ja maahan sinä menet.
Elämä ei anna vihjeitä, vaan lähettää sinulta rakkauskirjeitä.
Olet elämäni rakkain muisto, on taivaassa sinulla viherpuisto.
Juoksentelet onnessasi, odottaen innoissasi.
Kun minun aikana koittaa, minulle taivaan kellot soittaa.
Odotat sielä, mutta en tule vielä.
Vanhuuteni vuoteella, odotat minua vaikka sateella.
Kaipuu meillä samanlainen, on jokaisella ainainen.
Emme sano hyvästejä, emme vaivu epätoivoon.
Olemme vahvoja, enkä siis heitä muistoasi kaivoon.
Tulen pian, rakas kultainen.
On sielusi, ruumiisi ja muistosi meille ainainen. "
Elämä on välillä rankkaa, mutta älkää luovuttako. Jaksakaa jatkaa, koska tapaatte rakkaanne vielä joskus.
Hyvää joulun odotusta.
xo ninni ox
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
KOMMENTTII JA ARVOSTELUI!