torstai 18. joulukuuta 2014

For the first time


Yritän tässä sormi pystyssä kirjottaa jotain elämän viisauksia. Kaaduin eilen suoraan sormen päälle ja se on nyt sitte teipattu pystyyn. 

Voitin Facebookissa uuden tatuoinnin, ihan ilmaiseksi. Kävin sen siis ottamassa, tuommoisen unisiepparin. 

Kun olen kaikki hyljännyt, mitä menetettävää mulla enää on?
-Ystävät, perhe, bla bla bla?
Aina niistä vauhkottiin kun oltiin nuorempia, mutta ihan hyvin mä ilman ketään tai mitään draamaa olen pärjännyt. Tietenkin aina tulee perhe olemaan etusijalla ja draamaa on vaikka sitä miten välttäis. 

Mun joulufiilikset on vähän tässä - leipomista, lahjojen ostelua ja paketointia. 

Mun isoin veli sai juuri esikoisensa, joka on aivan ihanan pieni! Vauvat on ihania, minkäs sille voi. 

En jaksa edes miettiä mitä on tapahtunu viimeisen puolen vuoden aikana. Kävin Porissa kattomassa yhtä ystävää, siellä muutama päivä ja shoppailua. 

Tutustuin myös mieheen, joka on ihmisenä aivan huikea. (Tiedän että aiot lukea tämän kun sen Facebookkiin linkkaan, joten jätin sun nimen pois). 

Oon viettänyt häne kans aikaa tosi paljon vaikkei olla kauaa tunnettu. Se turvallinen tunne ku tietää että on joku joka lohduttaa huonoina päivinä tai pitää seuraa kun kukaan muu ei pidä. 
-Ei, en rakasta enkä tahdo, koska en usko moiseen. 
Mutta yllätys yllätys, menin pilaamaan senkin neuvomalla miten pitäisi elää. 

Aivan, koska mä tiedän miten eletään täydellistä elämää. 

Tässä viimeisten muutamien päivien tunnetilojen ohjeet;
- Vetistä silmät, mene peiton alle sikiöasentoon, purskahda itkuun. 
Itke n. 10min. 
Toista 3-5 kertaa päivässä. 

Odotan joulua ja meidän lasten ilmeitä, kun saavat uusia lahjoja. Rakastan joulua. 


Uusivuosi on taas tarina erikseen. Todennäköisesti taas yksin kotona, tai äidin kanssa. 

Veljeni lapsen nimeä en tiedä vielä, sanon sitä kuitenkin pineappleksi (suom. Ananas). Idea tuli Ice Age - leffasta, jossa mammutin lapsi (en tiedä oikeaa termiä) oli peaches (suom. Persikka ) tai joku vastaava. 

Olen myös pohdiskellut Ouluun menemistä, koska siellä voin opiskella kondiittoriksi, ja saisin uuden alun. Kaikesta.

Kuten sanoin, ei oo mitää menetettävää enää. 

Saa nähdä. 

Onneks on Spotify ja soittolistat, jotka saa vähemmän ahdistuneemman olon. 




-ninni




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

KOMMENTTII JA ARVOSTELUI!