Tänään mulla on lupa olla edes hetkellisesti onnellinen.

Hei vaan kaikki te, jotka vaivaudutte lukemaa!

WIHDOINKIN TULIMERELLE!
Tulimeri on siis palokuntaristeily, joka vuos tammikuu lopulla.

Sinne siis morottelee kavereit, jotka tulee tuolt hevonperseest asti.
PERJANTAINA!!!!!!

Nomutjoo, sain työharjoittelu paikan himokselta, meen sinne siis 5 viikoksi. JÄNNÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!
Kattellaa mitä se tuo tullessaa.

Kesäl sit PORII, siellä valtakunnallinen palokuntaleiri, ja pidän sielä sit radioshowta.
Joten tuunatkaa sit Porin prikaatti ja muut hörvelit oikeet ratiotaajuuret.

Mut pakko sanoa, kyllä toi koulun toiminta kusee nyt aivan täysillä. Että voi inhottaa ylimieliset oppilaat, ja sit henkilökunta, joka päättää asioita miten sattuu, eikä sit toimitakkaa niide mukaa.

No nyt on onneks tällä tahdilla saan paperit, ja pidän välivuoden. Sillo töihin, ja ehkä jopa omaa kämppääki! Ei tiedä, mitä aika tuo tullessaa.

Muttamutta, kastellaa ja palataa astiaan!

Ninnu kuittaa!

xo ninni ox

Muisto, joka ei lähde pyyhkimällä.

Tiedätte varmaan sen tunteen, kun tahdotte unohtaa jotain enemmän kuin mitään.
Kävelet kadulla, näet saman mainoksen joka aamu, ja tämä mainos vain seisoo siellä muistuttamassa sinua joka ikinen päivä siitä, jonka olet yrittänyt unohtaa.
Bussi, jolla kuljet joka aamu, tekee samoin.
Myös se ruma taulu, jonka isoäitisi antoi koristeeksi olohuoneeseenne, se typerä paita jota et suostu hävittämään vaikka se muistuttaa vain roikkumassa kaapissa!

Mutta kaikista eniten, kaikista pahin muistuttaja on PUHELIN.
Kuvat, soittoäänet, ne tietyt biisit jotka soi joka helvetin päivä radiossa, se kommentti jonka saan blogiini, kaikki muistuttavat asioista joita en välttämättä tahdo enää muistaa.

Mutta onko se näin?

Yleensä kyse on vain vaikeudesta päästä yli asioista, kuolemasta, erosta, potkuista?

Tahdonko kuitenkin muistaa?

Mielessä pyörii jatkuvasti, mitä jos teen tällä kertaa toisin, mitä jos asiat ovat muuttuneet?
Eihän yksi viesti haittaa, eihän?

Kannattaa vaan jättää asiat sikseen, niin vain on parempi.

Älä katso sitä mainosta aamuisin, sammuta radio jotta et kuule niitä lauluja, alusta puhelin, poista ja hävitä kaikki tarvittava jotka muistuttaa asioista.

Miksi satuttaa jatkuvasti itseään, miettimällä asioita, jotka eivät muutu vaikka olisit sormet ristissä ja silmät kiinni toivomassa, että jokin muuttuu?

Yleisin ihmisten toive ?
- Pääsisinpä ajassa takaisin, jotta voisin muuttaa mennyttä, tekisin toisin ja saisin haluamani takaisin.

Haluamasi.

Kunpa se olisikin noin helppoa.

Hyvää maanantai aamua kaikille!

xo ninni ox

Tiedätkö tunteen, kun muiden mielestä sinun pitäisi venyä joka paikkaan?

Tänää aamulla oli ihana herätä vähän myöhemmin kuin normaalisti. Noustuani, kävelin alakertaan. Ihmettelin tosin,  miten koirani oli rämpännyt alakerrasta minun sänkyyni, melkein 10 kertaa 10 minuutin sisällä. Nooh, kun silmät solmussa kävelin olohuoneeseen, en tosin katsonut mihin kuljin. Tunsin jonkin limaisen litistyvän jalkani alle, ja tulevan varpaideni välistä.
Tietenkin tuo koira oli paskantanut lattialle, ja minä tietenkin olin astunut sen päälle. Hyvää huomenta maailma, jotenkin osasin odottaa tätä.

Kouluun menin 11, ja täällä minä vielä painan duunia 18 asti. Sen jälkeen sitten laulu harjoituksiin ja sieltä sitten VPK-joulujuhliin. En millään jaksaisi, olen nyt jo ihan puhki.
Voisiko joku muu mennä ja venyä mun puolesta joka paikkaan?

Tarvitsen unta.

xo ninni ox